Kauhean vaikeaa keksiä mitä uutta kokeilisi. Aina kun jotain tulee mieleen, niin muistan että olen sellaisenkin jo tehnyt. Vihdoin keksin jotakin, mitä en ikinä ole edes yrittänyt, vaikka tarvikkeita on ollut. Neulahuovutus. Huovutusvillaa löytyi, alustakin ja yksi neula, sekin vähän vääntynyt.
Mutta kun tekemisen halu oli, niin pitihän sitä yrittää. Aika hankalaa, mutta kun aloitin, niin jotakin päätin saada aikaan. Jaa, mitähän tästäkin tulee...
Jonkinlainen omituinen otus, hännästä voisi ajatella vaikka hiireksi. Kuono voisi olla koirankin. Aika leuhka asento kun tuijottelee ylöspäin. Silminä ikivanhat, hyvin pienet, jo kellastuneetkin askartelusilmät ja kuono ommeltu mustalla langalla.
Hassun näköinen ja niin pörröinenkin. Aivan kuin se sanoisi: "Paraskin arvostelemaan, katso peiliin...". No niinpä.
Kokeilin pysyykö se omilla jaloillaan seisomassa ja hyvin onnistui.
Voinpa nyt sanoa että huovutustakin on tullut kokeiltua. Lopputulos aika hassu, mutta mitäpä se haittaa.
Kommentit